torstai 29. lokakuuta 2009

Valoa vaikka väkisin

Jos ei muuten niin valoa salaatista. Pastaa, hunajamelonia, parmesania, kurkkua, keltaisia tomaatteja, vähän vihersalaattiakin. Kastikkeeksi eilisestä ylijäänyttä pestoa... On edes lautasella aurinko.

On noin yleensä ollut vähän rankahko ajanjakso. Mies särki selkänsä, minä poden yskää ja yritän pyörittää taloutta ja kannan puita selkä vääränä sisään. Onneksi miehen selän suhteen alkaa sentään pikkuhiljaa helpottaa.

Kävin lapsuudenystävieni kanssa juhlistamassa yhteistä taivalta ja 40-vuotissynttäreitä tuolla etelämmässä.. Kas kummaa mikä olikaan kauppa, jonne oli päästävä. Jotta lankaa tarttui vaihteeksi mukaan, kun kerran halvalla sai. Siitä mä en enää ole ihan varma, oliko tuo sateenkaarilanka ihan järkevä hankinta... No, kaipa tuostakin jotain tulee.

Mutta reissu oli ihana, Tallinna kaunis kaupunkin (valitettavasti vain matkustin keveästi enkä ottanut edes kunnon kameraa mukaan). Tuliaisina sain sitten lankojen lisäksi tolkuttoman yskän. Joskus voisin keksiä jotain mukavampaakin tuotavaa. Toivottavasti saan pitää tämän tuliaisen ihan itselläni.



Tänään teimme kokoperheen kirpparikierroksen ja pari ihan kunnon löytöäkin tuli tehtyä. No, lasten kokoiset talvi- ja satumuumipussilakanat menevät ilman muuta samaan kategoriaan, mutta ehdottomasti eniten ilahduin vanhasta pakkauslaatikosta, joka oli täynnä patenttikorkkisia, vanhoja pulloja (laatikosta tulee lehtikori) ja erityisesti tuosta ilmapuntari-lämpömittarista, joka on niiiiiiin tyylikäs esine.

Vähitellen nämä olohuoneen tapetit, jotka sinällään eivät ole kovin pahat, ovat alkaneet ärsyttää silmiäni, koska ne eivät sovi ollenkaan 50-luvun tyyliin ja esineisiin ja itse pidän nimenomaan tuon aikakauden tavaroista. Onko kohta ihan pakko tapetoida? Auts... Eipä silti, jotkut simppelit, vaaleat tapetit eivät välttämättä edes maksaisi ihan mahdottomia. Työtä tapetoimisessa kyllä olisi enemmän kuin tarpeeksi. Jo siirrettäviä huonekaluja on ihan liikaa.

Ja vielä imuroimisen iloa.. Tai no, imurista rittää iloa. ;)

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Joen yli puiden siimekseen












Kun lähtee pihasta, ylittää sillan ja kääntyy saaren metsikköön, on kuin astuisi toiseen maailmaan. Puut ovat melkein hyökkäävän hurjia, risukkoon ei osan aikaa tule mieleenkään astua. Silti satunnaiset herukkapensaat kertovat, että tässäkin lienee asuttu.

Mutta kauneinta ovat värit. Oksien syvä antrasiitinharmaa nostaa esiin muut sävyt. Ruskeat, melkein roosaan vivahtavat beiget, satunnaiset valkoiset hohteet ja etenkin lehtien sinapin ja keltaisen sävyt. Vihreääkin vielä löytyy. Kesä on kaunis, vähän tylsä ylenpalttisessa vihreydessään, talvi tyylikästä valkoista ja mustaa, kevät ruskeaa ja limettiä, mutta syksy on ehdoton vuodenaikojen koloristi. Välillä en voi kuin ällistellä niitä kaikki sävyjä, joita kuihtuva luonto saakaan aikaiseksi. Aivan kuin luonnon värien ilotulitus korvaisi vähenevää valon määrää. Silti mikään ei ole räikeää, värit vain sulautuvat saumattomasti toisiinsa.

perjantai 16. lokakuuta 2009

Käsityövimma iski

Neiti sai yöpaida. Yöpaita oli ihan jees, kuvaaminen ei... Siksi mulkoileva ilme.

Tuo oli sikäli hauska ompelus, että löysin kierrätyskeskuksesta kivaa kangasta ja ajattelin, että siitäpä tulisi lapselle hyvä yöpuku. Vasta kotona huomasin, että siitä oli jo leikattu lapsen yöpaita, vieläpä täsmälleen neidin kokoa oleva... Spooky!!!! Pakkohan se oli ommella kasaan. Kauluksen resorikin on kirppislöytöjä...

Tuo kangas on minun silmääni älyttömän herkullisen näköinen ja värinen. Tulee silmille hyvä mieli.

Makkarin mattokin pääsi alkuun. Täytyy sanoa, että matonkuteen virkkaaminen on aika voimia vaativaaa hommaa, mutta jospa tekisin kierros kerrallaan. Äkkiä se kuitenkin valmistuu. Tein tarkoituksella kuudella jaolliset lisäykset ja vielä joka kerrokselle eli niin, että matosta tulee kuusikulmio. Sopii sitten makuuhuoneen kahdeksankulmioihin. Ainakin värit näyttävät nyt toimivan erinomaisesti.

Huomasin, että kuteen leikkaamista on kyllä vielä edessä, yksi väri kun valmiina ostamistani koostuu metrin pätkistä eli tuskin jaksan sitä ihan hirmuisesti käyttää. Menee varmaan lahjoituksena jolekin ihan kangaspuissa mattoja kutovalle. Vähän harmittaa, tuonkin olisi voinut tajuta jo kaupassa...

Ja tänään lähtee siskon luo tämä Baktus. Lanka on ihan maailmanpehmoisinta alpakkaa (laitan laadun kun löydän vyötteen). Puikot taisivat olla 3,5. Vähän tylsästi tuo leveältä osalta päätti lätäköityä, mutta kelvannee silti käyttöön... Lankaa meni pikkuisen vajaat 100 g ja huivi on ihan reilun mittainen.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Seinävaate

Aina joskus tulee tehtyä löytöjä.. Kierrätyskeskuksesta tarttui mukaan tämä. Oli harvinaisen täydellisen kokoinen just tuohon kohtaan... (No, ok. Vähän enemmän vasemmalle olisi ollut vielä parempi, mutta mieheltä loppui portaidenkin kanssa ulottuvuus...)

Mattoprojektin alkua

Otin itseäni niskasta kiinni ja aloittelin ihan oikeasti projektia aiheesta pyöreä, virkattu matto makkariin. Makuuhuoneeseemme meillä kun ei sopivaa mattoa ole enkä kaupastakaan järkihintaan moista ole löytynyt. Joten oma apu, paras apu...

Siskon kanssa käväisimme Toikan lankariehassa ja sieltä tarttui mukaan muutama kudekerä. Itse sain leikattua yhden kirpputorilakanan suikaleiksi ja ajattelin vähän perata lankakaappiani mattoa ajatellen. Minulla kun on hyvin ohuiksi hiutuneita ja vaaleiksi haalentuneita tyynynliinojakin siellä. Ainakin niiden pehmeät värit olisivat kauniita matossa ja mutakaan käyttöä noille ei taida olla. Sävymaailmaksi valitsin vaalean ryyditettynä turkoosilla ja ruskealla. Muitakin värejä tuonne varmaan tulee, mutta jospa ne jäisivät enemmän pilkahduksiksi. Kohta varmaan voisi aloitella virkkaamista. Mutta sitä ennen kierrätyskeskukseen katsomaan heidän kangasvalikoimiaan vaihteeksi...

Puuhastelua

Vihdoinkin synttärilahjanaulakkoni pääsi seinälle. Sillä on siis kyllä vähän vähemmänkin esteettinen funktio laukkujen lepovuororon aikana. Mutta nyt siinä on vähän jotain muuta roikkumassa.

Vanhoissa naulakoissa olen erityisen ihastunut koukkuihin. Etenkin naamakoukut ovat ihan ehdottoman hienoja. Meiltä löytyy kyllä myös pallolla somistettuja ja ihan pelkistettyjäkin versioita, mutta tässä uusimmassa on erinomaisen hyväkuntoiset naamat. Ilahduttavaa. :)

Pussukat siirtyvä vähitellen kohti neidin omaa vaatenaulakkoa ja saavat sisäänsä huiveja, tumppuja, sukkia ja pipoja. Toivon mukaan moiset myös osaavat hakeutua niihin. No, viimeistään silloin, kun äiti tulee paikalle ja puhisee vaatekappaleet paikoilleen...

Sain oikein erikoisluvan ommella. Pitkään aikaan ei moinen ole oikein onnistunut, nyt neiti oli sitä mieltä, että hän voi olla häiritsemättä, kunhan ompelen maatuskakuvioista kangasta. Saamansa sitten piti... (Salaa surautin yhden maatuskattomankin pussin).

Nyt löytyi paikka myös rakkaalle "lelukamerallenikin". Olen löytänyt tämän joskus opiskeluaikanani suunnilleen viiden markan hintaan kirpputorilta. Ihan toimiva peli, yllättäen. Ainoa ongelma on filmin löytyminen ja kehittämisen hankaluus, minulla kun ei ole kotipimiötä. Mutta tuo on hauska kamera, täysin manuaalinen ja kuvista tulee viehättävän vanhan näköisiä. Aika pitkän tuo umpimuovinen ihanuus vietti kaapin kätköissä, mutta olkoon välillä hetken koristamassa työhuonetta. Jospa joskus taas saisin hankittua filmiäkin tuohon...

Välillä mietityttää sekin, mistä kummalliset värimieltymykset iskevät. Sinappi on herkullista, mutta se ei ole ollut oikein ikinä suosikkivärini. Nyt iski vastustamaton tarve saada sinapinväristä lankaa. Ja tässähän sitä sitten jokunen kerä makoilee. Taustalta selvinnee, mistä yllättävä mieltymys iski. Vaikuttaisikohan syksy tähän(kin) asiaan? Eikun puikot taas heilumaan, että saan sinappiasusteeni kuntoon täksi talveksi.

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Jotain pirteää...

Toinen tänä vuonna kukkinut gladiolukseni nimittäin. Minä en ihan noin heleän näköinen ole. Iski jonkinmoinen vatsatauti ja lopulta nukuin pääosan yötä kylpyhuoneen viereisen huoneen matolla. Kävi se niinkin, joskin niskaa särki aamulla vietävästi. Koira oli kyllä onnellinen saadessaan nukkumakaverin oikein lattialle.

Mutta ehkä tämä tästä. Muistan kyllä jatkossa varoa mitä toivon, koska toive saattaa toteutua. Eilen erehdyin haaveilemaan omasta ajasta ihan yksin. Unohtui lisätä toiveeseen, että sitä omaa aikaa olisi kiva saada terveenä eli siinä kunnossa, että jaksaisi jotain saada aikaiseksikin. Tämä ylikeitettynä spagettina sohvalla makailu ei ihan vastaa käsitystäni laatuajasta omassa seurassani. Mieluummin olisin lähtenyt minäkin synttärikakkua maistelemaan...

Mutta kummallinen syksy, meillä sairastetaan viikon välein, jokainen vuorollaan, mutta takuuvarmasti jokainen hankkii aina oman, yksilöllisen tautinsa sairastettavaksi.

maanantai 5. lokakuuta 2009

Paluu arkeen

Yksi jäi yli. Siis muffinssi muistoksi villistä viikonlopusta, jolloin talossa mellasti kaksi nelivuotiasta. Oli mukavaa, joskin sunnuntai-iltana kieltämättä uni maittoi myös talouden aikuisille. Muffinssien ohje löytyy Nigella Lawsonin kirjasta Syötävän hyvää ja omasta puolestani voisin sanoa, että tuo on tähän mennessä paras muffinssitaikinohje, jota olen kokeillut. Siis tuollainen ei-suklaamuffinssiohje. Niissä suklaisissa on sitten ihan oma kategoriansa. ;)

Kävin viime viikolla kierrätyskeskuksessa ja ostin pari vanhaa asettia ihan kynttilänalusiksi. Vielä pitäisi löytää vähän sievempiä kynttilöitä. Peruskynttilät siis ovat ihan ok, mutta kaipaisin vähän karheamman näköisiä versioita vanhojen lautasten seuraksi. Taustalla näkyy myös kastelukannuni nököttämässä ihanilla tiikkisillä pikkutarjottimilla. Kastelukannun ideahan tuli pihistettyä Annikalta. Kiitosta vaan. Minun versioni aiheesta on kyllä kieltämättä aika tavalla elämää nähneemmän näköinen. Joku päivä pitäisi vähän oikoa pahimpia.

Baktusten kutominen on vienyt minutkin mukanaan. Mukavaa melkeinaivotonta työtä, jossa lopputulos on kuitenkin tosi viehättävä. Yhden perusbaktuksen jo tein, nyt on puikoilla Lacy baktus ihanaisesta vaalean sinapin sävyisestä ohuenohuesta mohairlangasta. Tästä saattaa tulla suosikkihuivini syksyllä... Kiitokset ystävälle lankalahjasta.

torstai 1. lokakuuta 2009

Haastetta pukkasi ja pukkaa

1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.

Minun aistini klo 15.29 .
Näkö: Baby bornin vaatteet mystisesti levinneinä ympäri lattiaa
Haju: Puuhellan lämmön tuoksu
Kuulo: Televisio, jota en kyllä edes katso
Maku: Kinder-yllätysmunan suklaa
Tunto: Väsynyt mutta rauhallinen mukavan päivänalun jälkeen.

Minut haastoi Kesän lapsi Minna ja oma haasteeni lähtee Sannalle, Inkalle, Annalle, Anninalle ja Sailalle