tiistai 23. elokuuta 2016

To hell and back

































Jos pelkkä kuvareportaasi ei riitä, voinen selkeyttää tilannetta sen verran, että teimme isomman tytön viimeisenä lomapäivänä pikaisen päiväreken Helvetinjärven kansallispuiston luontopolulle. Itse puistohan sijaitsee Ruovedellä ja tuo Helvetinkolun luontopolku ihan sen pohjoispäässä. Portilla on ulkoravintola/vähän fiinimpi grillikioski, Helvetin portti, josta sai varsin herkullista lähiruokaa. Lapset ihastuivat villiskaburgereihinsa ikihyviksi. Liha oli kuulemma ihan huippuhyvää. Minä tilasin lankkuperunat, joihin listan mukaan olisi kuulunut salaatti, mutta sain sitten tosiaan lankkuperunoita. Pelkkiä lankkuperunoita... Olivathan ne hyviä, mutta... No, miehen annoksessa oli onneksi reippaasti vihreää, joten närpin siitä. Kysellessämme annokseni vihreiden perään palvelu oli  hymytöntä ja mitäänsanomatonta. Kirjaimellisesti mitäänsanmatonta... No, kyllä tuollakin annoksella sen lyhyehkön polun läpi käveli. Ai niin, erikoismainintana sanottakoon, että missään kioskilla en ole nähnyt noin kalliita Pätkiksiä. Kehotin lapsia nauttimaan, koska tuskin enää ikinä niin arvokasta pikkupatukkaa tulevat löytämään.

Syömisen jälkeen suuntasimme sitten itse luontopolulle ja se oli kyllä kokemisen arvoinen kierros. Juuri sopivan mittainen nuorimmallekin (5 vee) kävelijälle. Metsässa oleminen on aina metsässä olemista eli rentouttavaa. Ranta, itse kolu ja näköalatasanne oivat todellakin näkemisen arvoiset. Meillä nuorimmaiselle suurin ihme oli kuitenkin suo. Se, miten käden saatoi täyttää vedellä, kun painoi kämmenselän rahkasammaleeseen.

Erityisen mukavaa oli, että retkelle saattoi ottaa koiran mukaan (ja noita nelijalkaisia oli sitten muillakin seuranaan) eikä tarvinut keksiä elikolle hoitopaikkaa. Hauvalla näytti olevan hauskaa ja nuremman tytön villisikaburgerin pihvinjämät näyttivät maistuvan koirallekin.

Olen kovasti kotimaanmatkailun puolestapuhuja ja tälläiset kohtuukustannuksin lähialueelle suuntautuvat retket ovat oikein mukavia. Pitänee kaivella taas kartaa esiin ja tutkia lähiympäristön muta vastaavia retkipaikkoja. Jospa joku viikonloppu tekisi vielä päiväretken.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti